Moni suomalaisen elokuvan klassikko on syntynyt romaanin pohjalta. Väinö Linnan Tuntematon sotilas on filmattu useaan kertaan, ja myös Käsky perustuu Leena Landerin samannimiseen romaaniin. Kun kirja muuttuu elokuvaksi, lukija huomaa usein, että jotain on jäänyt pois tai muuttunut. Se ei aina ole huono asia. Tässä kirjoituksessa käymme läpi, miksi filmatisointi ei koskaan ole kirjan suora kopio.
Kaksi erilaista tapaa kertoa tarina
Romaani voi viipyä henkilön ajatuksissa sivukaupalla, kuvata menneisyyttä ja hypätä ajassa vapaasti. Elokuvalla on käytössään kuva, ääni, näyttelijäntyö ja musiikki, mutta aikaa tavallisesti vain parisen tuntia. Siksi käsikirjoittaja joutuu valitsemaan, mitkä tapahtumat kantavat tarinaa ja mitkä voi jättää pois. Kirjan sisäinen monologi muuttuu elokuvassa usein ilmeiksi, katseiksi ja hiljaisuudeksi.
Mitä filmatisoinnissa tyypillisesti muuttuu?
- Henkilöitä yhdistetään: Useamman sivuhenkilön tehtävät voidaan antaa yhdelle hahmolle, jotta katsoja pysyy tarinassa mukana.
- Aikajana tiivistyy: Kuukausien tai vuosien tapahtumat voidaan kuvata muutamassa kohtauksessa.
- Sivujuonet karsiutuvat: Kirjan rinnakkaiset tarinat jäävät usein pois tai lyhenevät.
- Näkökulma muuttuu: Minäkertojan ajatukset on näytettävä teoin, dialogina tai joskus kertojaäänen avulla.
Muutokset voivat myös korostaa jotain, mikä kirjassa jäi taustalle. Elokuvan maisemat, puvustus ja äänimaailma tuovat aikakauden lähelle tavalla, johon pelkkä teksti ei aina yllä.
Käsky esimerkkinä kirjasta ja elokuvasta
Leena Landerin Käsky sijoittuu vuoden 1918 sisällissotaan, ja sen keskiössä ovat ihmiset vaikeiden valintojen edessä. Romaanin ja elokuvan rinnakkainen tarkastelu on kiinnostava tapa nähdä, miten sama tarina välittyy eri keinoin. Kirjassa lukija pääsee henkilöiden pään sisälle, kun taas elokuvassa tunnelma rakentuu kuvista, näyttelijöiden ilmaisusta ja hiljaisista hetkistä. Lue lisää teoksesta Käsky-romaania käsittelevältä sivultamme.
Kumpi ensin, kirja vai elokuva?
Tähän ei ole oikeaa vastausta. Jos luet kirjan ensin, tunnet henkilöiden taustat ja motiivit syvällisemmin, mutta elokuva voi tuntua karsitulta. Jos taas katsot elokuvan ensin, kirja tarjoaa myöhemmin uusia kerroksia ja yksityiskohtia tuttuun tarinaan. Monelle paras tapa on antaa molemmille oma tilansa ja arvioida niitä omina teoksinaan. Esimerkiksi Tuntematon sotilas osoittaa hyvin, että samasta romaanista voi syntyä useita keskenään erilaisia elokuvatulkintoja.
Filmatisointi on aina tulkinta, ja juuri siksi sitä on kiinnostava verrata alkuperäiseen. Kun seuraavan kerran katsot kirjaan perustuvan elokuvan, kiinnitä huomiota siihen, mitä on jätetty pois ja mitä on tuotu tilalle. Usein niistä valinnoista paljastuu, mitä tekijät ovat pitäneet tarinan tärkeimpänä ytimenä.
