Jane Campionin käsikirjoittama ja ohjaama Piano elokuva sai kriitikot ja suuren yleisön ihastumaan saman tien, kun se ilmestyi vuonna 1993. Romanttiseksi draamaksi luokitellun elokuvan tapahtumat sijoittuvat Uuteen-Seelantiin 1800-luvun puolivälin paikkeille. Elokuva kertoo Ada McGrath -nimisestä mykästä skotlantilaisesta naisesta, joka päätyy vastentahtoisesti isänsä myymänä vaimoksi uudisasukkaalle. Syntyy kolmiodraama. Elokuvan keskeinen henkilö on McGrathin nuori tytär, joka seuraa äitiään.
Oscar-palkittu Piano elokuva
Elokuvan päärooleihin saatiin kiinnitettyä äärimmäisen taitava näyttelijäkaarti: Holly Hunter, Harvey Keitel, Sam Neill ja Anna Paquin. Se on kerännyt paljon palkintoja ja voittanut muun muassa kolme Oscaria: parhaan naispääosan, parhaan naissivuosan ja parhaan alkuperäisen käsikirjoituksen. Vuonna 2004 New York Timesin kriitikot valitsivat Pianon yhdeksi tuhannesta maailman kaikkien aikojen parhaasta elokuvasta.
Adan rakkaus pianoonsa, pianolla soittamiseen ja musiikkiin ylipäänsä on elokuvan kantavia teemoja. Kauneimmissa kohdissa soi elokuva musiikki, jonka pianokappaleet on säveltänyt Michael Nyman. Adaan rakastutaan hänen soittonsa vuoksi. Myös Ada uskaltaa lopulta avata sydämensä musiikin avulla ja elokuvalle saadaan onnellinen, mutta ei kliseinen tai ennalta arvattava loppu.
Yhteyttä etsimässä musiikin keinoin
Elokuva kertoo ihmisen tarpeesta löytää yhteys muihin ihmisiin. Ada, joka on lopettanut puhumisen lapsena, ilmaisee itseään soittamalla ja tarvittaessa viittomalla, mutta kaipaa jatkuvasti kommunikaatiota ja yhteisöllisyyttä. Syvällisen juonen ja musiikin lisäksi elokuvasta jäävät mieleen kauniit, unenomaiset maisemat ja valokuvauksellinen kameran käyttö.