Piano on elokuvissa harvinaisen kiitollinen soitin: sen äärellä henkilö voi olla yksin, paljastaa jotain itsestään tai taistella henkensä edestä. Kokosimme kuusi elokuvaa, joissa piano ei ole pelkkä tausta vaan tarinan ydin. Mukana on romanttista draamaa, elämäkertoja ja yksi lähes satumainen tarina valtamerilaivasta. Lopussa on taulukko, jonka avulla valitset sopivan elokuvan pimeneviin iltoihin.
Piano (1993): soitin, joka puhuu henkilön puolesta
Jane Campionin Piano on lajityypin ilmeisin klassikko. Mykkä skotlantilainen Ada (Holly Hunter) saapuu tyttärensä (Anna Paquin) ja pianonsa kanssa 1800-luvun Uuteen-Seelantiin, jossa häntä odottaa järjestetty avioliitto. Koska Ada ei puhu, piano on hänen äänensä, ja juuri siksi se, kuka soittimen omistaa ja kuka saa kuunnella, muuttuu koko tarinan kysymykseksi.
Elokuva jakoi vuoden 1993 Kultaisen palmun Chen Kaigen elokuvan Hyvästi, jalkavaimoni kanssa, ja Campionista tuli ensimmäinen nainen, joka on voittanut Cannesin pääpalkinnon. Anna Paquin oli 11-vuotias voittaessaan naissivuosan Oscarin. Michael Nymanin musiikkia, jonka pääteema on The Heart Asks Pleasure First, pidetään yhtenä elokuvan tärkeimmistä osista, ja soundtrackia arvostetaan yhä. Juonesta, näyttelijöistä ja palkinnoista kerromme tarkemmin artikkelissamme Piano-elokuvasta ja sen romanttisesta draamasta.
Katso, jos pidät hitaasta, tunnelmallisesta draamasta ja maisemista, jotka jäävät mieleen. Elokuva ei ole kevyt, ja sen seksuaalinen jännite on paikoin ahdistavaakin.
Shine (1996): Rahmaninov ja hinta, joka lahjakkuudesta maksetaan
Australialainen Shine perustuu pianisti David Helfgottin elämään. Scott Hicksin ohjaamassa elokuvassa Davidia esittää kolme näyttelijää: lapsena Alex Rafalowicz, nuorena Noah Taylor ja aikuisena Geoffrey Rush, joka voitti roolista parhaan miespääosan Oscarin. Tarinan keskipisteenä on Rahmaninovin kolmas pianokonsertto, jonka David yrittää jo lapsena opetella tehdäkseen vaativan isänsä ylpeäksi ja jonka hän lopulta soittaa kilpailussa Lontoossa.
Shine on hyvä esimerkki siitä, miten elämäkertaelokuva tiivistää ja dramatisoi todellisia tapahtumia. Elokuvasta voi nauttia tarinana, mutta todellisen henkilön elämästä kannattaa lukea erikseen, jos aihe kiinnostaa.
Katso, jos haluat elokuvan, jossa musiikki on yhtä aikaa ilo ja taakka. Konserttikohtaus kannattaa katsoa hyvillä kaiuttimilla tai kuulokkeilla.
The Legend of 1900 (1998): pianisti, joka ei koskaan astunut maihin
Giuseppe Tornatoren elokuva perustuu Alessandro Bariccon monologiin Novecento. Valtamerilaiva Virginianilta löydetään 1. tammikuuta 1900 hylätty vauva, joka saa nimekseen vuosiluvun. Hänestä kasvaa ihmeellinen pianisti, mutta hän ei koskaan lähde laivalta. Tim Rothin esittämä 1900 viettää koko elämänsä laivalla ja soittaa siellä matkustajille.
Elokuvan tunnetuin kohtaus on pianokaksintaistelu jazzpianisti Jelly Roll Mortonin kanssa. Kohtaus on tarkoituksella liioiteltu, ja juuri se tekee siitä hauskan. Musiikin sävelsi Ennio Morricone, joka sai työstään Golden Globe -palkinnon.
Katso, jos kaipaat jotain satumaista ja haikeaa. Elokuva sopii hyvin myös niille, jotka eivät yleensä katso musiikkielokuvia.
Pianisti (2002): Chopin keskellä tuhoa
Roman Polanskin Pianisti perustuu puolalaisen pianistin Władysław Szpilmanin vuonna 1946 julkaistuihin muistelmiin. Elokuva seuraa Szpilmania (Adrien Brody) Varsovassa vuodesta 1939 sodan loppuun: saksalaisten hyökkäyksestä getton kautta vuoden 1943 kansannousuun ja raunioiksi tuhottuun kaupunkiin. Elokuva voitti Kultaisen palmun vuonna 2002 sekä kolme Oscaria: parhaan ohjauksen, parhaan sovitetun käsikirjoituksen ja parhaan miespääosan.
Musiikki on elokuvassa säästeliästä, ja siksi jokainen soitettu kappale painaa. Chopinin cis-molli-nokturno kuuluu alussa, ja g-molli-balladi soi kohtauksessa, jossa Szpilman soittaa saksalaiselle upseerille. Elokuva on raskas, mutta se on myös yksi vaikuttavimmista kuvauksista siitä, mitä musiikki voi merkitä ihmiselle, jolta on viety kaikki muu. Muistelmien ja elokuvan suhteesta kiinnostuneille sopii jatkoksi juttumme siitä, mitä kirjan filmatisoinnissa tapahtuu.
Katso, jos olet valmis vakavaan sotadraamaan. Elokuva ei sovi illaksi, jolloin haluat vain rentoutua.
Ray (2004): soulin pianisti valkokankaalla
Taylor Hackfordin Ray kertoo Ray Charlesin elämästä. Jamie Foxx voitti nimiroolista parhaan miespääosan Oscarin, ja elokuva palkittiin myös äänimiksauksesta. Foxx soittaa elokuvassa itse: hänellä oli opiskeluaikanaan klassisen pianon stipendi, minkä vuoksi ohjaaja luopui ajatuksesta käyttää soittokohtauksissa sijaista. Ray Charles kuoli kesäkuussa 2004, muutamaa kuukautta ennen elokuvan ensi-iltaa.
Katso, jos haluat elokuvan, jossa on paljon musiikkia ja energiaa. Se sopii hyvin seurassa katsottavaksi.
Green Book (2018): kiertue, joka kertoo enemmän kuin musiikista
Peter Farrellyn Green Book sijoittuu vuoteen 1962. Pianisti Don Shirley (Mahershala Ali) lähtee konserttikiertueelle Yhdysvaltojen keskilänteen ja etelävaltioihin, ja hänen kuljettajakseen ja turvamiehekseen palkataan Tony Lip (Viggo Mortensen). Elokuva voitti kolme Oscaria: parhaan elokuvan, parhaan alkuperäisen käsikirjoituksen ja Alin miessivuosan.
Elokuvaa myös kritisoitiin. Shirleyn sukulaiset sanoivat, ettei se kuvaa oikein Shirleyn suhdetta perheeseensä, ja hänen veljensä mukaan Tony oli työntekijä eikä ystävä. Tämä on hyvä tietää ennen katsomista, sillä elokuva on lämmin ja helposti lähestyttävä, mutta kertoo tarinan ennen kaikkea yhdestä näkökulmasta.
Katso, jos haluat valita elokuvan, jonka voi katsoa koko aikuisen seurueen kanssa ja josta riittää keskustelua jälkikäteen.
Mikä pianoelokuva sopii tänä iltana?
| Elokuva | Vuosi | Ohjaaja | Tunnelma | Sopii, kun |
|---|---|---|---|---|
| Piano | 1993 | Jane Campion | Hidas, intensiivinen | haluat syventyä yksin |
| Shine | 1996 | Scott Hicks | Liikuttava, toiveikas | kaipaat tarinaa sinnikkyydestä |
| The Legend of 1900 | 1998 | Giuseppe Tornatore | Satumainen, haikea | haluat irtautua arjesta |
| Pianisti | 2002 | Roman Polanski | Raskas, vaikuttava | olet valmis vakavaan aiheeseen |
| Ray | 2004 | Taylor Hackford | Rytmikäs, värikäs | katsot seurassa |
| Green Book | 2018 | Peter Farrelly | Lämmin, keskusteleva | haluat elokuvan, josta puhua jälkikäteen |
Näin saat musiikkielokuvasta enemmän irti
- Panosta ääneen. Television omat kaiuttimet hukkaavat flyygelin matalat sävyt. Soundbar tai hyvät kuulokkeet tekevät konserttikohtauksista aivan toisenlaisia.
- Kuuntele soundtrack etukäteen tai jälkikäteen. Esimerkiksi Nymanin ja Morriconen musiikki toimii hyvin myös ilman kuvaa, ja kappaleet palauttavat elokuvan tunnelman mieleen.
- Tarkista saatavuus juuri ennen katsomista. Suoratoistopalvelujen valikoimat vaihtuvat usein, joten sama elokuva voi olla tänään yhdessä palvelussa ja ensi kuussa toisessa. Kirjastojen kokoelmista voi löytyä myös DVD- ja Blu-ray-tallenteita.
- Lue todellisesta henkilöstä elokuvan jälkeen. Shine, Pianisti, Ray ja Green Book perustuvat oikeisiin ihmisiin, ja elokuvan ja todellisuuden vertailu tekee katselusta kiinnostavampaa.
Elokuvamusiikki ei ole vain soittajista kertovien elokuvien juttu. Jos haluat kuulla, miten musiikki rakentaa tunnelmaa kotimaisessa sotadraamassa, lue arviomme Käsky-elokuvan musiikista.
Jos et ole nähnyt yhtään listan elokuvista, aloita Pianosta tai The Legend of 1900:sta: ne ovat musiikin osalta listan kauneimmat ja näyttävät hyvin, kuinka eri tavoin piano voi kantaa tarinaa. Varaa illaksi hyvä äänentoisto ja jätä lopputekstit pyörimään, sillä molempien elokuvien musiikki ansaitsee tulla kuulluksi loppuun asti.
