Siirry suoraan sisältöön

Kauhumusiikki herättää jännityksen

Kauhumusiikki yrittää herättää jännityksen kuten piirroksetkin.

Reaktio, joka ihmisellä on ilon ja valoisuuden vastainen, on pelko ja jännitys. Siihen kauhumusiikki oikealla tyylillään vaikuttaa. Systemaattisesti tämä musiikki liitetäänkin juuri pimeyteen ja onnistuu täydellisesti, mikäli kuulija kokee ahdistavia sekä pelon tunteita kuunnellessaan sitä. Kauhuelokuvissa juuri musiikilla onkin suuri rooli luomaan oikeanlaisen tunnelman erilaisissa tilanteiden ennakoinneissa sekä juonenkäänteissä. Varsinkin hahmot, joilla on pimeä puolensa, saavat yleensä oman tunnusmusiikkinsa. Katsojalle assosioituu tietty musiikki ja hahmo hyvin herkästi mieleen.

Tehosteellinen kauhumusiikki

Kauhumusiikin pääelementtejä ovat harmonia, melodia, rytmi sekä dynamiikka. Näitä voidaan kuitenkin käyttää erikseen, mutta niitä sovelletaan usein myös yhteen. Psyko, joka on jonkinlainen kauhuelokuvien klassikko, hyödyntää viulujen staccato-iskuja veitseniskuihin. Tämä kyseinen suihkukohtaus on herättänyt monissa katsojissa hyvin ahdistavia tunteita. Jos tästäkin kohtauksesta jätettäisiin musiikki pois, se ei olisi läheskään niin kammottava kuin se on musiikin avulla tehtynä.

Rytmi on hyvin tärkeässä roolissa kauhuelokuvissa. Jännitystä saadaan lisättyä, kun otetaan vaikutteita reaalimaailmasta, mutta tehdään siitä hiukan syvempää. Näin esimerkiksi sydämen syke -äänillä saadaan monessa elokuvassa tunnelma tiivistymään. Tällä keinolla herätetään katsojassa jännityksen ja jopa kauhun tunteita. Samalla tavoin toimii matalaääninen sekä tasainen rytmi. Joissakin tilanteissa käytetään myös dramaattista klassista musiikkia, kuten Käsky elokuva musiikki on. Siinä elokuvassa se ainakin toimii hyvin.

Melodia tehokeinona

Jos rytmi sopii kauhumusiikin tehokeinoksi, niin samoin melodia voi toimia tehokeinona. Sillä pystytään vaikuttamaan katsojan mielentilaan ja silloin toimiikin erityisen hyvin dissonanssit. Sillä tarkoitetaan riitasointuja, jossa on samanaikaisia tai peräkkäisiä säveliä niin, että ne ovat keskenään täysin yhteensopimattomat. Tätä keinoa kutsuttiin keskiajalla paholaisen intervalliksi eikä sitä silloin saanut lainkaan käyttää. Nykyään sitä käytetään paljon kauhumusiikissa. Toinen tehokeino on dissonoiva intervalli, jossa sävelet ovat toisistaan vain puolen sävelaskelen päässä toisistaan.

Avainsanat: